Suomen Myyntimediat blogi

Päihteet tekee päätöksiä, ei ihminen

Tiistai 27.8.2024 klo 9.18 - Mika-Matti Trogen

Syksyllä 2022 kirjoitin Huumepoliisi ja STOP Huumeille lehtiin artikkelin, jonka otsikko oli ”Toivoton taistelu oman lapsen puolesta”.  Kirjoitin artikkelissa tositarinan kymmeniä vuosia kestäneestä piinasta, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivästä Ristosta (nimi muutettu) oli aiheuttanut vanhemmilleen ja lähipiirilleen kovan taakan ja kymmeniä vuosia kestäneen piinan.

Riston ongelmat alkoivat jo nuorena. Ristolla todettiin jo nuorena Asperger oireyhtymä. Myöhemmin hänellä alkoivat päihdeongelmat alkoholin, pillereiden ja huumeiden kanssa. Vanhemmilla ja lähipiirillä oli jatkuva huoli hänestä, ja he tekivät Riston hyväksi oikeastaan kaiken mahdollisen. He olivat jatkuttavasti yhteydessä eri viranomaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Auttaminen oli paikoin, jopa epätoivoista. Toisinaan oli valonvälähdyksiä ja apua saatiin, mutta lopullinen läpimurto jäi kuitenkin tulematta. Tavalla tai toisella tuli aina seinä vastaan. Tämä vuosikausia kestävä piina oli omaisille kovin uuvuttava ja voin kertoa, että en samanlaista kohtaloa toivo kenellekään.

Kirjoitin aikaisemmassa artikkelissa Riston saamasta häädöstä Espoon kaupungin omistamasta asunnosta. Häätö johtui lähinnä naapureiden pelosta, koska Risto oli päihteitä käyttäneenä, jopa uhkaava muita asukkaita kohtaan. Naapureiden pelon ja häiriöiden vuoksi Risto häädettiin kodistaan. Hänen kaikki tavarat ja vaatteet heitettiin roskalavalle ja hänelle ei jäänyt muuta omaisuutta kuin päällä olevat vaatteensa.

Asunnottomuus

Asunnottomana Risto käytti edelleen päihteitä ja asui kadulla. Yöksi hän pääsi Espoon Olarissa sijaitsevaan ”yömajaan”, mutta päivät hän vietti aina kadulla. Tämä oli omaisille haastava tilanne, koska Ristoa ei välillä tavoittanut viikkokausiin. Riston omaiset pommittivat poliisia, sosiaalitoimea, mutta aina tuloksetta. Kyseessä on 45-vuotias aikuinen ihminen, joka päättää itse asioistaan. Hänen henkilökohtaisia tietojansa ei saa luovuttaa edes omaisille. Risto ei myöskään halunnut mennä asumaan vanhemmilleen, syynä varmasti on ollut päihderiippuvuus, koska maalla asuvien vanhempien luona päihteiden käyttö ei olisi onnistunut.

Kovan työn jälkeen lopulta Ristolle saatiin hoitopaikka Järvenpään sosiaalisairaalasta. Asunnottomuus oli kestänyt lähes vuoden. Risto oli rahaton ja huonossa kunnossa, mutta hän oli hoitomyönteinen ja lähti hoitoon. Hoito lähti käyntiin hieman sekalaisissa tunnelmissa, häntä pelotti esimerkiksi paikan muut asukkaat ja hän ei tuntenut oloansa kovin hyväksi, mutta kuitenkin hän oli päättänyt jäädä hoitoon. Omaiset saivat hoidon ajaksi hieman hengähdystaukoa, ei ollut sitä jokapäiväistä huolta siitä mitä kauheata seuraavaksi tapahtuu. Riston äiti usein pelkäsi, kun auto ajoi pihaan, että koska poliisit tulevat kertomaan Riston menehtyneen, hoidon aikana tätä pelkoa ei ollut.

Muutamia päiviä myöhemmin Risto sai tiedon, että hän oli saanut pienen summan tililleen Kelan maksamia rahoja. Tämän takia hän päätti lähteä omille teilleen hoitopaikasta ja ei palanut takaisin enää. Tämän päätöksen teki päihteet, ei Risto itse.

Kuolema

Järvenpään sosiaalisairaalasta lähtemisen jälkeen Risto eli jälleen kadulla. Omaiset tavoittivat hänet kuitenkin nyt paremmin ja lopulta yhteistyössä onnistuttiin järjestämään hänelle ns. katto pään päälle Espoossa sijaitsevasta hoitokodista. Tässä hoitokodissa tarjottiin tuettua asumista, palveluasumista ja tehostettua palveluasumista pitkäaikaisasunnottomille henkilöille, joilla on erityisen haasteellista käyttäytymistä mm. päihteiden tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi.

Tässä asumispaikassa oli se poikkeus muihin hoitopaikkoihin nähden, että siellä sai olla myös päihtyneenä. Risto sai hyvän ”oma” hoitajan, jonka kanssa asiat alkoivat sujumaan mallikkaasti. Omahoitaja piti myös omaiset ajan tasalla tilanteista, joten oikeastaan kaikki näytti hyvältä, päihteiden käyttöä lukuun ottamatta.

Kesäkuussa 2024 Risto menehtyi Helsingin juna-asemalla klo 3:20 yöllä. Hänet löydettiin menehtyneenä aseman alueelta. Vanhempien pelko kävi toteen, aamulla poliisiauto kaartoi heidän pihaansa ja toivat mukanaan lohduttoman suruviestin.  Risto menehtyi 45-vuotiaana ja minä menetin siinä samalla rakkaan pikkuveljeni.

Jälkipuinti

Hänen kuolemansa jälkeen väistämättä aloin miettimään, että mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta olisi voitu estää tämä surkea tapahtumasarja ja mahdollisesti myös kuolema.  Riston ongelmallinen aika kesti noin 20-vuotiaasta alkaen, eli 25-vuotta hän taisteli päihteiden ja Asperger oireyhtymän kanssa. Hän kävi läpi vuosien aikana monia eri hoitoja, mutta kokonaisvaltaista hoitoa hän ei saanut oikeastaan koskaan.

Viimeisen viiden vuoden aikana hänestä tuli jonkin verran hoitovastainen, joka varmasti johtui suurelta osin hänen päihderiippuvuudestaan. Päihteet sotkivat oikeastaan koko ajan asioiden etenemistä.

Omaisten apu Ristonkin kohdalla oli se suurin apu, mutta vastaanotto ei aina ollut hyvää, koska hänen päässään oli liikaa se tärkein asia, mistä saisi päihteitä. Päihteet määräsivät liikaa hänen päätöksiään.

Minulla on vakaa näkemys siitä, että mikäli hänet olisi saatu irti päihteistä, vaikka pakkokeinoin hän olisi lopulta itse alkanut päättämään asioista, päihteet ei olisi tehneet päätöksiä Riston puolesta. Hän kulki sumussa, josta hän ei koskaan päässyt päivänvaloon korjaamaan asioitaan.

Tahdosta riippumaton hoito

Tilanteissa, joissa henkilön päihteiden käyttö pitkittyy ilman, että läheiset tai viranomaiset pystyvät siihen vaikuttamaan, mietitään usein tahdonvastaisen hoidon mahdollisuutta.

Nykyisessä päihdehuoltolaissa on suhteellisen selkeästi määritelty tilanteet, joissa asiakkaan omasta tahdosta riippumaton hoito voidaan toteuttaa. Laki asettaa kuitenkin etusijalle vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut. Jos vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ihminen voidaan määrätä hoitoon aiheuttamansa terveysvaaran perusteella.

Terveysvaaralla tarkoitetaan sitä, että asiakas on ilman päihteidenkäytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa välittömässä hengenvaarassa päihteiden käyttönsä vuoksi tai vaarassa saada kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion. Hoitomääritys voidaan tehdä korkeintaan viideksi vuorokaudeksi. Hoitoa voidaan toteuttaa esimerkiksi terveyskeskuksen tai sairaalan vuodeosastolla. Tahdosta riippumaton hoito on lopetettava heti, kun terveysvaaran mukaisia hoidon edellytyksiä ei enää ole.

Riston kohdalla tahdosta riippumaton hoitoa ei päästy yrityksistä huolimatta toteuttamaan. Näkemykseni mukaan Suomessa käytännön tasolla tahdosta riippumatonta hoitoa, ei kovin helposti käytetä.

Olin Riston kuoleman jälkeen yhteydessä useisiin poliisina työskenteleviin henkilöihin ja myös kahteen tuttuun kansanedustajaan.

Kaikissa näissä keskusteluissa tuli selkeästi ilmi se, että mikäli tahdosta riippumatonta hoitoa voitaisiin käyttää ns. matalalla kynnyksellä, voitaisiin saada apua monelle päihderiippuvaiselle ja sitä kautta estää mahdollinen kuolema. Tämä oli aivan selkeä toteamus keskusteluissa. Kansanedustajat kertoivat, että mikäli alettaisiin ajamaan lakia, jossa madalletaan kynnystä henkilön tahdosta riippumattomaan hoitoon pääsyyn, tulee kansanedustajien keskuudessa lakia vastaan vastustusta, he eivät uskoneet asian läpi menoon.

Kokemukseni mukaan väliaikainen holhoukseen asettaminen olisi hyväksi, siinä kohtaa, kun ihminen ei enää itse päätä asioistaan vaan päihteet tekevät kaikki päätökset. Esimerkiksi 6kk pituinen holhoukseen asettaminen johtaisi siihen, että henkilö ehtisi parantua hieman päihteistä ja omat esimerkiksi hoitopäätökset voisivat olla aivan toisenlaisia holhouksen jälkeen ja näin ihminen pelastuisi mahdolliselta kuolemalta tai muulta peruuttamattomalta vahingolta.

Vanhempien huoli muuttui suruksi

Risto on nyt haudattu. Jäljelle jäivät meidän omaisten suunnaton suru ja jonkin verran hyviä muistojakin. Osaksi myös harmitus siitä, että emme lopulta pystyneet häntä auttamaan, vaikka kuinka paljon sitä yritimme.  Riston isän ja äidin ei enää tarvitse pelätä ja olla huolissaan Riston voinnista, tilalle tuli hirvittävä suru, aika näyttää kumpi on se parempi vaihtoehto vanhemmilleni, lepää rauhassa veljeni.